perjantai 4. tammikuuta 2013

Vanhentunut gaala-asu

No oho, oon hengissä! Palaan pitkäksi venähtäneeltä joululomalta tai miltälie niinkin tuoreella jutulla kuin mun ja J:n kauniisti mätsäävillä asukokonaisuuksilla HRD:n joulugaalasta. Joka siis oli joskus öö kolme viikkoa sitten?






Oltiin aika kimaltavia mutta gaalassa sopii ollakin.

Mulla olis myöskin kuvia uusista kotijutuista mutta nekin sattuvat olemaan itseasiassa hieman jo vanhentuneita, koska hiljattain täällä vasta massiivisia muutoksia tapahtuikin! Taidanpa siis odottaa kotipostauksen kanssa siihen, että saan olkkarin uudesta ilmeestä räpsittyä vähän lisää kuvia mahdollisesti jopa jonkinlaisessa päivänvalossa. Se tosin saattaa jäädä haaveeksi vain, mutta katellaan.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Eilen näytin tältä




Koru on uusi ja aika kiva. Kellokin on uusi ja se vasta kiva onkin, vaikkei kauheasti kuvissa näykään. Ja koti on kiva ja Picasan cinemascopeasetus. Ja oikeestaan aikalailla kaikki tässä elämässä.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Ei-niin-kreisit pikkujoulubailut


Kuva kylläkin on melko kreisi, eiliset pikkujoulut työporukalla eivät niinkään. Kivahan noiden kanssa on hengailla vapaa-ajallakin, ollaan hyvä jengi. Vaikka pojat ehkä joskus vähän hajoilee mun jutuille mut ei se mitään.

Mä siis kutsuin porukan kasaan, joskin Lotta karkas Teneriffalle ja Arto onnistu hankkimaan jonkun taudin itelleen viime hetkellä, joten jouduttiin pärjäämään kuusistaan. Sääli ettei mulla oo mistään mun tarjoiluista kuvia, oli nimittäin aika hyviä. Tää järjestä pikkujoulut kahessa tunnissa -konsepti ei vaan ihan toiminut, niin en ehtiny kauheesti kameran taakse ennenku ruoat oli kadonnu jo parempiin suihin. Menu piti sisällään mm. törkeen hyvää itetehtyä tapenadea, kinkkupiirakkaa, rieskarullia kylmäsavulohi-piparjuurituorejuusto- sekä pippurihärkä-avokadotäytteillä ja klassisen ilmakuivattu kinkku-meloniyhdistelmän. Kaikkea jäi vieläpä ylikin mulle aamupalaks ja lisäks jääkaapissa odottaa torttutaikinat jotka unohdin leipoa eilen, jes. Ois tuolla vielä raikas hedelmäsalaattikin boolimaljan pohjalla tarjolla, mutta sen mä taidan jättää kuitenkin väliin.

Illan ohjelmanumerot jäi vähän vähäisemmäks kuin mitä olin etukäteen miettiny mut sain mä noi pojat sentään houkuteltua pelaamaan ihan hauskaks osoittautunutta Luurangot kaapista -peliä (jonka mä kirkkaasti yhden pisteen erolla voitin kakkosijalle tulleen Tomin protestoinnista huolimatta) sekä tietenkin osallistumaan hyvissä ajoin valmisteltuun tietokilpailuun, jossa arvuuteltiin ihmisten itestään kertomien faktojen perusteella kuka on kyseessä. Oon kyllä vähän pettyny että lumisota ja pulkkamäki jäi suotuisasta säästä huolimatta väliin, täytyy ehkä maanantain lounastauolla harrastaa jotain yllätyshyökkäyksiä sit.

Nyt kreisibailailen täällä yksinäni, J nimittäin lähti auttamaan derbykaveria muutossa. Mä oon viimeaikoina vipeltäny paikasta toiseen sellasella tahdilla että pyykinpesu ja torttuöverit kotona kuulosti paremmalta vaihtoehdolta. Siispä torttua vääntämään!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Nakkena


Oon varmaan auttamattoman myöhässä tän blogimaailmaan lumivyöryn lailla rytisseen naked truth -jutun kanssa, mutta pakkohan mun oli siihen tarttua kun oon tällanen luonnollisen kauneuden puolestapuhuja. Mun nakukuva ei kauheesti poikkea mistään mun itsestäni julkaisemista kuvista, koska en meikkiä ole käyttänyt vuosikausiin ja oon muutenkin hiustenväriä myöten ihan luomu. Ehkä tää alastomuus kuitenkin tuo jotain tiettyä lisäarvoa tähän, jotenkin semmosta henkistä paljautta fyysisen lisäks. Ainiin ja koska tähän haasteeseen ilmeisesti kuuluu heti alussa ilmoittaa kaikki kuvan aitoutta mahdollisesti vähentävät seikat, niin todettakoon että rajasin kuvan alareunasta pois pyyhettä ja ikkunalaudan sekä reunoista turhaa taustaa. Pahoittelut jos tämä nyt jotenkin syö uskottavuuttani tässä asiassa.

Täytyy tunnustaa etten itseasiassa ole edes kunnolla lukenut tuota Veeran alkuperäistä postausta, mutta ymmärtääkseni meikittömillä kuvilla pyritään tuomaan esiin sitä, kuinka myös niissä julkisuudessa pakkelin ja photoshopin siloittamina esiintyvissä ihmisissä on omat virheensä ja täydellisyys on vain yleisöä varten luotu illuusio. Itse haluaisin tarttua tähän asiaan vähän erilaisesta lähtökohdasta.

Minä en meikkaa, koska näytän mielestäni paremmalta ilman. Itseasiassa olen täydellisen tyytyväinen omaan ulkonäkööni juuri sellaisena kuin se joka aamu herättyäni minulle peilin kautta välittyy. Tottakai tiedostan, että jokainen maailman ihminen ei välttämättä pidä minua kauniina. Minulla on isot ihohuokoset ja epätasainen iho. Huuleni ovat kapeat ja nenä isohko. Leukani on jykevä ja kulmakarvani rehottavat, dekolteeni on näppyläinen, alaripseni harvat. Silti olen mielestäni täydellinen. En haluaisi muuttaa itsessäni mitään. En pidä luettelemiani asioita virheinä vaan minuun erottamattomasti kuuluvina ominaisuuksina, samanlaisina kuin vihreät silmät, tummat ripset, taipuisat hiukset ja lihaksikkaat käsivarret. Siksi minua ei myöskään pätkääkään haittaa, jos joku sattuisi jotakin negatiivista ulkonäöstäni kommentoimaan blogiini tai vaikka pamauttamaan päin naamaa. Minä rakastan itseäni varauksetta, ei siihen vaikuta kenenkään muun mielipide. En kai lakkaa rakastamasta miestäni tai vanhempianikaan jos joku toinen ei heistä satu tykkäämään.

Lopuksi haluaisin lainata vielä itseäni tästä postauksesta, joka jo kauan sitten otti kantaa hieman samaan aiheeseen:

Toivoisin kovasti ettei yhdenkään tytön, naisen, pojan tai miehen tarvitsisi vihata peilikuvaansa, näkyi siellä sitten laiha tai pyöreä vartalo, siniset, ruskeat tai vihreät silmät, kiharat tai suorat hiukset, iso tai pieni takapuoli tai ihan mitä tahansa.

Olkaa täydellisiä itsellenne, niin olette sitä muillekin.

Sumuisia kuvia kotoa





Kun valo ei kotona riitä tarkkojen pokkarikuvien saamiseen, niin pitää kikkailla kuvankäsittelyllä huomio pois pikseleistä. Pääosassahan näissä kuvissa ovat kuitenkin ihanat sisustusjutut, mulla on viimeaikoina ollut ihan hirmuinen inspiraatio kaikkeen kotiin liittyvään ja tästä meidän kämpästämme on ihan parin kuukauden aikana muodostunut jotenkin hurjan paljon henkilökohtaisempi ja meidän näköisemme. Erityisesti tahtoisin hehkuttaa tuota ihan omin kätösini askartelemaani vaaterekkikarahkaa, jollaisesta olen haaveillut siitä lähtien kun moisen ekaa kertaa blogimaailmassa näin. Vihdoinkin keksin sille sopivan paikan, ja kun sitten lähimetsän reunassa kulkevan hiekkatien vieressä sattumalta iskin silmäni kasaan kaadettuja puunrääpäleitä niin sehän oli menoa sitten. Ihan erityistä ylpeyttä koen itsepleissaamistani ripustusköysistä, hiukan oli haastavaa puuhaa tollasen karhean ja purkautuvaisen luonnonköyden kanssa mutta hienot tuli! Ah, rakastan meidän kotia.

tiistai 20. marraskuuta 2012

57 kuvaa Berliinistä (ja kaksi Espoosta)






























































Tiedän, näitä on ihan liikaa yhteen postaukseen. Mutta Berliini on valtava ja ehti näyttää minulle monet kasvonsa jo muutaman päivän aikana. Sumuiset, purevan kylmät, harmaat ja synkät kasvonsa. Mutta myös historiaa huokuvat, elämää täynnä olevat, hengästyttävän kauniit ja yllätykselliset.

Asioita, joita pitkän viikonlopun aikana opin:

  1. Pyörän päiväksi vuokraamalla saa kaupungista ihan toisenlaisen otteen kuin jalkaisin liikkumalla.
  2. Viiden ja puolen tunnin kaupunkikävelyn jälkeen väsyttää.
  3. Majoittumalla keskustan ulkopuolella pääsee näkemään persoonallisemman kaupungin kuin vain turistikohteita kiertämällä.
  4. Berliinin shoppailumahdollisuudet ovat huomattavasti huonommat kuin Helsingin.
  5. Shoppailuhullu bloggari ehtii silti ostaa parin päivänä sekä täydellisen jakun että mainiot kengät.
  6. Sisämaan syksy on kylmä.
  7. Helsinki Roller Derby on maailman ihanin derbypoppoo.
  8. Hostellitkin voivat olla ihan siistejä majoituspaikkoja.
  9. Varsinkin jos ne sijaitsevat vanhassa tehdasrakennuksessa.
  10. Ja sisältävät ilmaiseksi käytössä olevan uima-altaan ja saunan.
  11. Berliiniin pitää tulla joskus uudelleen.
  12. Kesällä.
  13. Hyvän seikkailukaverin kanssa.
  14. Kotiinpaluu on aina parasta reissun huikeudesta riippumatta.