keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Työnarkomaanin kootut tunnustukset

Alko jotenkin tympäsemään noi symmetriset tuijottelijat tossa ensimmäisinä, niin pakko kirjottaa jotain. Vaikka sitten töistä kun en mä nykyään juuri muuta tee kuin istun toimistolla. Ekaks ihan viattomasti vaan keräsin saldoa parin viikon päästä koittavaa berliininreissua varten, mut nyt mulla on jo muutama tunti ylimäärästäkin ja lisää kertyy joka päivä. Oon päässy ihan kunnolla askartelemaan mun käyttöliittymän kanssa, ja kun näkyvää tulosta kerran syntyy tehokkaasti, niin eihän niitä hommia malta keskenkään jättää. Ja kun vielä välillä voi irccailla tai lynccailla kivojen työkaverien kanssa, niin tunnit kuluu kuin vettä vaan (hups, väärä sanonta) siivillä. Yritän nykyään kirjautua mun kotikoneeseen työsalasanoilla ja eilen illalla treeneistä Otaniemen läpi bussilla tullessani olin ihan viittä vaille jäämässä pois ja menossa duuniin, kunnes tajusin ettei ookaan aamu. Viikonloppuja en oota innolla ansaittuna lomana vaan kauhistelen jo etukäteen kahta työyhteisön ulkopuolella vietettävää päivää.

No, tänä viikonloppuna sentään tuskin on kauheesti työasiat mielessä, koska meikäläinenpä risteilee romanttiselle etelänmatkalle vanhojen kiltahallituskavereiden kanssa. Jos reissu on yhtään samanhenkinen kuin taannoinen länsinaapuriin suuntautunut reissu, niin melkoisen eeppistä tulee olemaan.

tiistai 30. lokakuuta 2012

This is some crazy shit

Bongasin tänään ihan mielettömän valokuvaprojektin täältä. Ei uskoisi miten erilaiselta voikaan saman ihmisen kaksi puolta näyttää! Projektista inspiroituneena päätin kikkailla kotikonstein omasta nassustani samanlaiset otokset ja alla näette tuloksen.

Vasemmanpuoleinen naama on vasen puoleni tuplana ja oikeanpuoleinen vastaavasti oikea. Nämä nähtyäni voin kyllä todeta olevani ihan iloinen siitä, että nassuni ei ole symmetrinen - sen verran creepyiltä nuo kaverit nimittäin näyttävät. Itse tunnistan itseni huomattavasti paremmin neiti vasurista, mutta kyllähän tuo toinenkin hämmentävän tutulta näyttää. Jotenkin sillälailla kierolla tavalla nämä minua muistuttavat mutta jotain on kuitenkin pielessä. Suunnattoman kiehtovaa kyllä, nyt tahtoisin tehdä saman tempun kaikille ihmisille!

EDIT: Alla vielä vertailukohdaksi alkuperäinen pilkottu kuva, joka näiden symmetristen tyyppien tuijottelun jälkeen näyttää ihan friikin epämuodostuneelta. En voi ehkä enää ikinä katsoa itseäni normaalisti.


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kuuliainen kansalainen

Kolmen tunnin mahtitreenien (taidan vihdoin olla taas kunnolla terve!) jälkeen kävin suorittamassa kansalaisvelvollisuuteni ja annoin ääneni (tarpeeksi) nuorelle kokoomuslaiselle miehelle, as always. Mun mielestä äänestämisessä on aina ollut jotain tosi ylevää ja mahtipontista, on jotenkin tosi hienoa vaalipäivänä kävellä äänestyspaikalle ja jonottaa siellä muiden äänioikeuttaan käyttävien ihmisten kanssa ja illalla sitten asettua telkkarin ääreen vaalivalvojaisia tuijottamaan. Tällä kertaa kruunattiin äänestystapahtuma vielä ravintolapäivällisellä, uskaltauduttiin vihdoinkin koeajamaan Haukilahden ostarin ulospäin räkälältä näyttävä mutta sisältä viihtyisä ja hinta-laatusuhteeltaan erittäinkin varteenotettava joskin hämmentävän niminen E.T. Charlie -ravintola.

Yhtä asiaa en kyllä tajua. Kun kerran tänään on saatu nauttia ihan mielettömän nätistä aurinkoisesta pakkassäästä ruskan vielä loistaessa puissa, niin minkä ihmeen takia jätin kameran kotiin molemmilla kerroilla sieltä poistuessani?

lauantai 27. lokakuuta 2012

Voi talviaika minkä teit

Unohdin sitten totaalisesti että pitäis siirtää kellojakin eikä puhelinkaan ilmeisesti ollut ihan ajan tasalla, joten heräsin sitten tunnin etuajassa. Onneks sentään päätin vähän datailla niin tietokoneen outoja lukemia näyttävä kello herätti mut todellisuuteen. Miten voikin joka vuosi olla yhtä vaikeeta tää eri aikojen välillä siirtyminen, kaks kertaa vuodessa ensin panikoi yhen illan siitä, mihin aikaan pitää herätys kikkailla että aamulla herää oikeeseen aikaan kun ei tiedä siirtyykö se puhelin nyt itestään aikaan vai ei ja mihin suuntaan sitä kelloa nyt sit siirretäänkään, ja sit seuraavan aamun on taas ihan pihalla siitä, mitä se kello nyt sit oikeasti onkaan kun kodin jokainen aikarauta näyttää eri aikaa. Kaikesta tästä valituksesta huolimatta kuitenkin tykkään tästä systeemistä, on ihanaa kun syksyllä illat valaistuu edes vähän ja kesällä herää mieluusti aikasemmin auringon porottaessa jo korkeella.

Kaikkea sitä

Tänään vietin muutaman hetken elämästäni katolla lumilaudan, karvalakin, lautailumonojen, pitsistringien ja suojalasien kanssa. Niin, ja kameran. Se, mitä tästä kaikesta seurasi, on vielä salaisuus (itseasiassa itsellenikin, kuvia odotellessa...), mutta voin kertoa että hauskaa oli. Vuosi kiltalehden päätoimittajana on ollut melkoisen eeppinen.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Lunta tupaan




Tänään kello 07.28 sattui sivusilmääni ulkoa jotain valkoista, ja senpä seurauksena ensin henkäisin riemusta ja otin pari tasajalkahyppyä, sitten päivitin facebookiin statuksen, joka piti sisällään isot kirjaimet

L

U

N

T

ja

A

sekä seitsemän huutomerkkiä, ja lopuksi herätin J-poloisen unestaan tämän tuikitärkeän tiedotuksen tähden. Tai ei se kyllä onneks vissiin kauheesti herännyt, ynisi vain jotain unissaan.

Lumisotasille ei vielä lounastauolla päästy mutta toivottavasti pian!

PS. R a k a s t a n uutta nahkakauluksista villakangastakkiani, joka maksoi Zarassa laittoman paljon mutta on joka euron arvoinen.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Hiton hyvä maailmankaikkeus





Kirjallisuuslainausjulisteet ovat täältä ja ihania. Ylempi on J:n ja alempi minun, yhdessä ne muodostavat jokseenkin harmonisen kokonaisuuden vaikka alunperin en oikein niiden sijoitteluun ollutkaan tyytyväinen. Ehkä joskus vielä kehystän ne. Tuolla on muitakin kivoja, mutta nämä olivat eniten juuri meitä.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Sämpylöitä


Seesaminsiemenillä koristeltujen porkkana-ruishiutalesämpylöiden, joista unohtui suola mutta jotka silti maistuivat hyviltä, taustalla vilkkuu kavereiden hääkuva ynnä meidän hääpäivämme kunniaksi saama kukkakortti sekä vielä häälahjan osa valurautainen kynttilänjalka, kylläpä onkin hääaiheinen tämä pikkueteisen ikkunalauta. Sämpylät leivoin osapuilleen tällä ihanan Lauran ohjeella, joskin jauhoina oli tavallista puolikarkeaa vehnäjauhoa sekä sämpyläjauhon jämät ja lisäksi ruishiutaleita.

Elämää vain

Eihän se nyt ihan mennyt niin kuin Felixillä, minimykoplasma otti erävoiton ja meikäläinen jäi Orimattilan derbyareenoiden sijasta kotiin katsomaan telkkaria. Saankin parannella täällä ihan itekseni, derbyherätyksen kokenut mies nimittäin toimii pelissä non-skating officialina. Peukut pystyyn koko jengille, mua onneksi kotona lohduttavat ihana Vain elämää -ohjelma ja Neumann-jakson myötä spotifysta haettu Dingon tuotanto. Ruokaa tekis mieli laittaa mutta se vaatis sitä, että jaksais raahautua tohon lähikauppaan sadan metrin päähän, joten voi olla että joutuu vähän vielä keräilemään itteään ennen sitä.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Sehän on viikonloppu nyt

Mulla on nykyään niin hauskaa töissä, että tää viikonloppu tuli nyt jotenkin vähän pyytämättä ja yllättäen. Tänään esimerkiks keskusteltiin meidän junnulounasporukalla mm. seksihoroskooppien paikkansapitävyydestä, järkättiin koeäänestys siitä kenen strippaus olis pikkujouluissa mieluisempaa katottavaa - äänestys jonka tahtomattani voitin, luotin poikien huumorintajuun niin että ne ois äänestänyt miespuolista ehdokasta ihan viihdearvon nimissä mut ei (pyydän saada huomauttaa että tää ei tarkoita sitä että kukaan olis oikeesti strippaamassa yhtään missään) - ja saatiin kulutettua ruokikseen reippaasti yli normaali puol tuntia, vaikka oltiin lähiruokalassa eikä ollut edes jonoa. En kauheesti ottanut keskiviikkoisen horoskoopin vihjeestä vaaria, se nimittäin kehotti seuraavaa:

Vedä selvä raja työsi ja yksityiselämäsi välille. Se on parasta kaikille.

Niin, parasta ehkä, mutta tää nykyinen on kyllä huomattavasti hauskempaa.

Tää viikonloppu onkin sitten erityisen derbyntäyteinen, tänään oli scrimmage, jossa tosin otin varsin kevyesti, ja huomenna reissataanki sitten B-tiimin kanssa Lahteen mittelemään. Muuten ihan kiva mutta tänään oli kevyesti ottamisesta huolimatta melkoisen heikko olo ja pääteltiinkin sit J:n kanssa että mulla on joku tosi lievä versio sen mykoplasmasta, koska oon oikeestaan nyt saanut kaikki samat oireet mut vaan superisti miedompana. Saa nähä miten paljon boutissa puuskututtaa. Sunnuntaina olis sit vielä normitreenit, toivottavasti oon kunnossa sillon.

Nyt vielä yöpalaa tankkaamaan, pakko yrittää hankkia mun tällä viikolla menettämiä kiloja takasin kun ei tässä nyt ihan kauheesti olis laihtumiseen varaa tällä lähtöpainolla.

torstai 18. lokakuuta 2012

Voihan surku!

Voi ei Dance-tuomarit, miks pudotitte maailman ihanimmat Oonan ja Jarkon?!? Tai no olihan se nyt ihan selvää että ne sieltä lähtee tuomarien saadessa päättää, eli ihmiset miksi ette äänestäneet?! No en kyllä itekään äänestäny mutta silti. Jarkko oli maailman sulosin, mä täällä kotisohvalla liikutuin kyyneliin samaan tahtiin sen kanssa - mikä ei sinänsä oo mikään ihme ihmiseltä, joka on itkenyt Aku Ankkaa lukiessaankin... Ja Oona, ihana ilopilleri! Onneks toiset suosikit Haza ja Jukka jatkaa vielä mutta muista kilpailijoista en sit oikein kauheesti perustakaan. Tai pojat on monet ihan kivoja mut tytöistä en tykkää yhtään. Mut on Dance silti mahtava ohjelma.

On sillä naamakin


Tällainen.

Oikeastihan kuvassa piti esitellä veikeää kampausta mutta sehän nyt sitten rajautui aika hyvin pois. Kirahvineuleessa ja vihreässä kaulaliinassa olin kuitenkin miekkosen kanssa lauantaina syömässä turkkilaisia lihapullia, Syö-viikkojen ensisijainen kohde ei ollut tämä, mutta ilman pöytävarausta emme muuallekaan mahtuneet.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Aamujooga on parasta maailmassa

Mun on vaikea keksiä mitään muuta asiaa, joka sais mut heräämään kuudelta joka tiistai ihan ilman sen suurempaa tahtojen taistelua. Itseasiassa heräisin ihan mielelläni kukonlaulun aikaan vaikka joka aamu, jos työpäivän sais aina alottaa joogaamalla, mutta valitettavasti toi nyt sattuu olemaan vaan kerran viikossa. (Torstaiaamun kehno korvike on mummovenyttelytunti, mut tekee sekin ihan hyvää mun kankeelle kropalleni.) 75 minuutin joogasession jälkeen kun vetäsee keuhkot täyteen ulkoilmaa ja astelee kaupan kautta töihin nauttimaan aamupalaa, niin eipä vois olo paljon parempi olla! Ja minä en siis todellakaan ole mikään hiljainen hengittelijä ja suhtauduin ekalla kerralla hyvinkin skeptisesti koko joogaamiseen, mutta onneks päätin kokeilla koska sille tielle jäin. Mahtavaa vastapainoa rollerderbykentillä riuhtomiselle eikä silti todellakaan mitään hissuttelua, päinvastoin kropan oikein tuntee vahvistuvan ja jäntevöityvän jokaisessa liikkeessä.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Valmistujaiskortti


Pakko esitellä mun taidonnäyte täällä, kun siitä kerran kuvan satuin paikalle pääsemätöntä kaveria varten napsaisemaan. Aika jäätävähän toi on mutta se ehkä oli pyrkimyskin.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Sympatiakrapula

Eilen oli kaverin valmistujaiset, joista lähdin kotiin niinkin huikean myöhään kuin hiukan kymmenen jälkeen, ja tänään oonkin sitten ollut ihan tööt. Okei aamulla piti herätä aikasin treeneihin eikä se neljä tuntia luistimillakaan ihan maailmankaikkeuden kevyintä puuhaa oo, mutta en nyt silti ois uskonut yhen skumppalasillisen ja pienen urheilun saavan mua siihen kuntoon että treenien jälkeen ravintolassa ruokaa odotellessa piti käydä penkille pitkäkseen, ja sit kun se ruoka vihdoin tuli, jaksoin syödä ehkä kaks ranskista ja sen jälkeen tuijotin tyhjä katse silmissäni eteenpäin kunnes kyyti Kamppiin lähti. Onneks sain pippurileikkeet doggybägissä messiin ja kotimatkalla alko vihdoin pelastava enkeli -joukkuekaverin disperiinitkin vissiin vaikuttaa, joskin edelleen on melkoisen hutera olo, vaikka sain mun ruoatkin melkein kokonaan jo syötyä. Skumppaa enemmän epäilen syylliseksi kuitenkin aina ajoittain tiettyyn aikaan kuusta iskevää migreeninpoikasta, pitäis ehkä alkaa pitää jotain kirjaa näistä, jos vaikka onnistuis träkkäämään tän jäätävän olon aina tiettyyn vaiheeseen kuukautiskiertoa tai jotain. Mutta nyt takas sohvalle koomailemaan, oon oottanut Olipa kerran -sarjaa innokkaammin kuin mitään pitkään aikaan, joten sen olis paras olla hyvä!

perjantai 12. lokakuuta 2012

Miten maissinjyvään mahtuu popcorni?

Se on niin pieni ja kivikova ja kuitenkin sen sisältä pursuaa valkoista, herkullista höttöä monin kerroin kokonsa verran. En juurikaan syö sipsejä tai karkkia, mutta poppareilla on oma paikkansa sydämessäni. Oikeimpia popsuloita ovat juurikin ne jyvistä itse kattilassa tehtävät, maissien paukkuminen kattilankanteen on aina yhtä jännittävää ja minä itte -tyylillä tehdessä saa valita rasvan ja suolankin määrän juuri itselleen sopivan vähäiseksi.

Toinen paikkansa maailmassa ansaitseva popparikategoria on leffapopcornit, vaikka onkin aina yhtä vaikea valita minkäkokoiset paukkumaissit nyt otetaan että riittää tarpeeksi niin popparirohmulle miehelle kuin vaatimattomammalle vaimollekin. Pakkaa sotkee entisestään jos leffateatterissa on vielä tarjouksessa vesipullo + tietynkokoiset popparit, koska tarjoushan pitäisi tietysti käyttää hyödyksi mutta ne popcornit on sitten kuitenkin ehkä vähän liian pienet. Toisaalta jos ollaan käyty syömässä ennen leffaa, ei poppareita tee mielikään niin paljoa, mutta mikään ei olisi -ainakaan miehestä- katastrofaalisempaa kuin popcornien loppuminen kesken leffanautinnon, varsinkin jos vaimo on väittänyt ettei aio syödä montaa ja vie silti viimeisen kourallisen.

Sitten on tietysti vielä mikropopcorneja, mutta ne saisi minun puolestani tuhota maailmasta vaikka saman tien, koska mikropopparit ovat aina liian suolaisia, kärtsäävät poikkeuksetta tai jäävät poksahtamatta tai molempia ja ovat vielä tuhottoman kalliitakin kattilaversioon verrattuna.

Tämän poksahtavalle maissille kirjoitetun oodin oli lähinnä tarkoitus toimia ulkoasutestinä mutta toimikoon se myös uuden blogin ekana tekstinä osoittamassa, että omaan blogiinsa voi ihminen kirjoittaa todellakin ihan mitä vaan, milloin vaan ja välittämättä siitä kiinnostaako ketään pätkän vertaa.