sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Nakkena


Oon varmaan auttamattoman myöhässä tän blogimaailmaan lumivyöryn lailla rytisseen naked truth -jutun kanssa, mutta pakkohan mun oli siihen tarttua kun oon tällanen luonnollisen kauneuden puolestapuhuja. Mun nakukuva ei kauheesti poikkea mistään mun itsestäni julkaisemista kuvista, koska en meikkiä ole käyttänyt vuosikausiin ja oon muutenkin hiustenväriä myöten ihan luomu. Ehkä tää alastomuus kuitenkin tuo jotain tiettyä lisäarvoa tähän, jotenkin semmosta henkistä paljautta fyysisen lisäks. Ainiin ja koska tähän haasteeseen ilmeisesti kuuluu heti alussa ilmoittaa kaikki kuvan aitoutta mahdollisesti vähentävät seikat, niin todettakoon että rajasin kuvan alareunasta pois pyyhettä ja ikkunalaudan sekä reunoista turhaa taustaa. Pahoittelut jos tämä nyt jotenkin syö uskottavuuttani tässä asiassa.

Täytyy tunnustaa etten itseasiassa ole edes kunnolla lukenut tuota Veeran alkuperäistä postausta, mutta ymmärtääkseni meikittömillä kuvilla pyritään tuomaan esiin sitä, kuinka myös niissä julkisuudessa pakkelin ja photoshopin siloittamina esiintyvissä ihmisissä on omat virheensä ja täydellisyys on vain yleisöä varten luotu illuusio. Itse haluaisin tarttua tähän asiaan vähän erilaisesta lähtökohdasta.

Minä en meikkaa, koska näytän mielestäni paremmalta ilman. Itseasiassa olen täydellisen tyytyväinen omaan ulkonäkööni juuri sellaisena kuin se joka aamu herättyäni minulle peilin kautta välittyy. Tottakai tiedostan, että jokainen maailman ihminen ei välttämättä pidä minua kauniina. Minulla on isot ihohuokoset ja epätasainen iho. Huuleni ovat kapeat ja nenä isohko. Leukani on jykevä ja kulmakarvani rehottavat, dekolteeni on näppyläinen, alaripseni harvat. Silti olen mielestäni täydellinen. En haluaisi muuttaa itsessäni mitään. En pidä luettelemiani asioita virheinä vaan minuun erottamattomasti kuuluvina ominaisuuksina, samanlaisina kuin vihreät silmät, tummat ripset, taipuisat hiukset ja lihaksikkaat käsivarret. Siksi minua ei myöskään pätkääkään haittaa, jos joku sattuisi jotakin negatiivista ulkonäöstäni kommentoimaan blogiini tai vaikka pamauttamaan päin naamaa. Minä rakastan itseäni varauksetta, ei siihen vaikuta kenenkään muun mielipide. En kai lakkaa rakastamasta miestäni tai vanhempianikaan jos joku toinen ei heistä satu tykkäämään.

Lopuksi haluaisin lainata vielä itseäni tästä postauksesta, joka jo kauan sitten otti kantaa hieman samaan aiheeseen:

Toivoisin kovasti ettei yhdenkään tytön, naisen, pojan tai miehen tarvitsisi vihata peilikuvaansa, näkyi siellä sitten laiha tai pyöreä vartalo, siniset, ruskeat tai vihreät silmät, kiharat tai suorat hiukset, iso tai pieni takapuoli tai ihan mitä tahansa.

Olkaa täydellisiä itsellenne, niin olette sitä muillekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti