Työnarkomaanin kootut tunnustukset

Alko jotenkin tympäsemään noi symmetriset tuijottelijat tossa ensimmäisinä, niin pakko kirjottaa jotain. Vaikka sitten töistä kun en mä nykyään juuri muuta tee kuin istun toimistolla. Ekaks ihan viattomasti vaan keräsin saldoa parin viikon päästä koittavaa berliininreissua varten, mut nyt mulla on jo muutama tunti ylimäärästäkin ja lisää kertyy joka päivä. Oon päässy ihan kunnolla askartelemaan mun käyttöliittymän kanssa, ja kun näkyvää tulosta kerran syntyy tehokkaasti, niin eihän niitä hommia malta keskenkään jättää. Ja kun vielä välillä voi irccailla tai lynccailla kivojen työkaverien kanssa, niin tunnit kuluu kuin vettä vaan (hups, väärä sanonta) siivillä. Yritän nykyään kirjautua mun kotikoneeseen työsalasanoilla ja eilen illalla treeneistä Otaniemen läpi bussilla tullessani olin ihan viittä vaille jäämässä pois ja menossa duuniin, kunnes tajusin ettei ookaan aamu. Viikonloppuja en oota innolla ansaittuna lomana vaan kauhistelen jo etukäteen kahta työyhteisön ulkopuolella vietettävää päivää.

No, tänä viikonloppuna sentään tuskin on kauheesti työasiat mielessä, koska meikäläinenpä risteilee romanttiselle etelänmatkalle vanhojen kiltahallituskavereiden kanssa. Jos reissu on yhtään samanhenkinen kuin taannoinen länsinaapuriin suuntautunut reissu, niin melkoisen eeppistä tulee olemaan.