sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Sympatiakrapula

Eilen oli kaverin valmistujaiset, joista lähdin kotiin niinkin huikean myöhään kuin hiukan kymmenen jälkeen, ja tänään oonkin sitten ollut ihan tööt. Okei aamulla piti herätä aikasin treeneihin eikä se neljä tuntia luistimillakaan ihan maailmankaikkeuden kevyintä puuhaa oo, mutta en nyt silti ois uskonut yhen skumppalasillisen ja pienen urheilun saavan mua siihen kuntoon että treenien jälkeen ravintolassa ruokaa odotellessa piti käydä penkille pitkäkseen, ja sit kun se ruoka vihdoin tuli, jaksoin syödä ehkä kaks ranskista ja sen jälkeen tuijotin tyhjä katse silmissäni eteenpäin kunnes kyyti Kamppiin lähti. Onneks sain pippurileikkeet doggybägissä messiin ja kotimatkalla alko vihdoin pelastava enkeli -joukkuekaverin disperiinitkin vissiin vaikuttaa, joskin edelleen on melkoisen hutera olo, vaikka sain mun ruoatkin melkein kokonaan jo syötyä. Skumppaa enemmän epäilen syylliseksi kuitenkin aina ajoittain tiettyyn aikaan kuusta iskevää migreeninpoikasta, pitäis ehkä alkaa pitää jotain kirjaa näistä, jos vaikka onnistuis träkkäämään tän jäätävän olon aina tiettyyn vaiheeseen kuukautiskiertoa tai jotain. Mutta nyt takas sohvalle koomailemaan, oon oottanut Olipa kerran -sarjaa innokkaammin kuin mitään pitkään aikaan, joten sen olis paras olla hyvä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti