Kolmen tunnin mahtitreenien (taidan vihdoin olla taas kunnolla terve!) jälkeen kävin suorittamassa kansalaisvelvollisuuteni ja annoin ääneni (tarpeeksi) nuorelle kokoomuslaiselle miehelle, as always. Mun mielestä äänestämisessä on aina ollut jotain tosi ylevää ja mahtipontista, on jotenkin tosi hienoa vaalipäivänä kävellä äänestyspaikalle ja jonottaa siellä muiden äänioikeuttaan käyttävien ihmisten kanssa ja illalla sitten asettua telkkarin ääreen vaalivalvojaisia tuijottamaan. Tällä kertaa kruunattiin äänestystapahtuma vielä ravintolapäivällisellä, uskaltauduttiin vihdoinkin koeajamaan Haukilahden ostarin ulospäin räkälältä näyttävä mutta sisältä viihtyisä ja hinta-laatusuhteeltaan erittäinkin varteenotettava joskin hämmentävän niminen E.T. Charlie -ravintola.
Yhtä asiaa en kyllä tajua. Kun kerran tänään on saatu nauttia ihan mielettömän nätistä aurinkoisesta pakkassäästä ruskan vielä loistaessa puissa, niin minkä ihmeen takia jätin kameran kotiin molemmilla kerroilla sieltä poistuessani?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti